säv. Annamari Kähärä san. L. Onerva sov. Anna Gallon

Laulan laulun mykkä lintu ääntä, virttä vailla.

Laulan vailla vapautta tuonen lehdon mailla
varjoin sinisiimeksessä yökehrääjän lailla.

Mitä virsi vaikertaapi, sit' ei tiedä kukaan,
vierinee se elon laulun suuren surun mukaan.

Vaik' ei juuri tällä suulla ennen laulettukaan,
suu on mykkä, sydän sairas, siivet säpäleinä.

Yö on yllä, syvyys alla, eesä muuriseinä.
Poissa kukka, lemmenlehto, helee kesäheinä.

Mykkä lintu kertoo naisen vapautumisesta ja oman äänensä löytämisestä.

Mykkä lintu -laulun on Annamari Kähärä säveltänyt L.Onervan 1800-luvun lopulla kirjoittamaan runoon. Tuona aina naisen asema alkoi muuttua teollistumien, naisten oikeuksien ja koulutusmahdollisuuksien laajenemisen myötä. Onerva oli tuon ajan ehkä värikkäin kirjailija ja runoilija.

Onerva kuvaa teoksissaan monipuolisesti naisen vapauden ja sitoutumisen ristiriitaa sekä valintoja modernien ja perinteisten arvojen välillä. Aikalaisistaan poiketen Ornerva kirjoitti rakkaudesta ja elämästä nimenomaan naisten näkökulmasta ja kulttuurivaikuttajana hän oli tärkeä osa naisten vapautumista ja kulttuurista muutosta, jossa naiset alkoivat nähdä itsensä yksilöinä eikä vain perinteisissä rooleissa.

Lähes epätoivoiseksi paisuvassa Mykkä Lintu -runossa voi kuulla kertojana olevan naisen pakotetun hiljaisuuden, kun yhteiskunta rajoittaa eikä voi sanoa vapauden kaipuutaan ääneen: "Jäänkö mykäksi linnuksi kotiin, rukin ja kodin vangiksi kuin yökehrääjä?

Mykkä lintu -laulussa Kähärän taitava musiikki välillä viipyilee unenkaltaisissa varjoissa, repii sairasta sydäntä ja huutaa vapautta. 

Säv. Hanni Autere. San. Kanteletar ja Hanni Autere.

Laulu kertoo, kuinka metsä lohduttaa yksinäistä. Sanojen inspiraationa on Kantelettaren runo.

Kellen sanon sanani,
mielihauteheni,
ettei muut murehtis,
huoliani kuulis?

Puhelen mä puille,
haavan lehtyisille.
Kuuset kutsui kullaks,
lepät lemmeksensä.

Puhun puille mieleni murheen.
Mäelle metsäisell' haastelen huolen.

Vaan ei muut minua
kullaksensa kutsu.
Sentä laulan sulle
huolen, uskotulle.

Puhun puille mieleni murheen.
Mäelle metsäisell' haastelen huolen.

Säv. Eva Lestander. San. Johan Henric Kellgren ja Lukas Moodyson. Sov. Kraja.

Jag såg dig och sen den dagen jag endast dig i världen ser
Du måste vara rosenkransen
Jag lindar om mitt hjärta

I kungars slott, i hov och städer, jag ser bland tusende blott dig
Du måste vara rosenkransen
Jag lindar om mitt hjärta

"Jag såg dig" on ruotsalainen kansanlaulu, josta pienryhmä laulaa uumajalaisen lauluyhtye Krajan tulkinnan. Laulu kuvaa rakastumisen pysäyttävää hetkeä ja sen jälkeistä lumoutumista: kuinka yhden ihmisen kohtaaminen muuttaa koko maailman näkymän. 

säv. ja san. Emmi Saulamaa sov. Anna Gallon

Olit ajatuksissain, olit haaveunelmain,
sinä tulit kai jostakin tähtien takaa,
sillä olit niin säihkyvän kaunis, kun synnyit.

Huone täynnä untasi, onni ehjä luonasi,
sinä tulit kai todella lahjana tänne, lainaksi minulle.

Pieni laululintuseni pieni laululintuni,
pieni haiventukkaseni, pieni haiventukkani
pieni räpältäjäsormi, pieni räpeltäjäni,
pieni säihkysilmätähti, oma säihkytänteni.

Elämää me jaetaan, turvaa yöllä haetaan:
sulla kainalossa lempi lelukettu, mulla kainalos sa sut.
Maailman pyörät pyörivät mukaan vielä ennätät.
Ensin ole vain tässä mun elämässä, ole aivan lähellä.

Emmi Saulamaan kirjoittama ja säveltämä ja Annan Gallonin sovittama Pieni laululintuseni kertoo äidistä, joka yöllä ihmettelee ja rakastaa vastasyntynyttä lastaan. Huone on täynnä taikaa uudesta ihmisestä, iloa ihmeestä ja läheisyyttä pienestä vauvasta. Mukana on myös pieni huoli suuresta vastuusta.

Musiikki tuikkii, liekuttaa lasta ja kasvaa lopulta varmuudeksi turvasta ja rakkaudesta.

säv. Emmi Saulamaa san. Anna-Mari Kaskinen

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

Äiti kuuntelee, ymmärtää ja rakastaa, kantaa lastensa ilot ja murheet Anna-Mari Kaskisen runossa 'Joka kerran on äidiksi syntynyt'.

Emmi Saulamaan musiikki virtaa välillä reippaasti ja välillä tuudittaa lasta rintaansa vasten. Musiikki kasvaa ja äiti huomaa kuuntelevansa kaikkien maailman lasten itkua, tuntevansa kaikkien lasten surut ja huolet, pitävänsä huolta kaikista lapsista.

Säv. Anna Gallon. San. Eeva Kilpi.

Äidit huutakaa.

Kehtolaulujen asemesta huutakaa.
Huutakaa suoraa huutoa
kaikkialla maapallolla yhteen ääneen. 

Naiset huutakaa.
Pysäyttäkää liikenne, tehtaat, aseitten valmistus, unet.
Seisokaa keskellä toreja ja teitä ja huutakaa.
Huutakaa vuoteissa, synnytyspöydillä, keittiöissä, pelloilla, kouluissa, toimistoissa ja kaupoissa. Huutakaa kädet kohotettuina: - Ei! 

Ei, ei, ei.
Ei sotaa!

Runo: Eeva Kilpi

Säv. & san. Mia Makaroff. Sov. Mia Makaroff ja Anna-Mari Kähärä.

Sweet is the sound of my newborn wings
I stretch them open and let them dry
I haven′t seen this world before
But I'm excused
I′m a butterfly

Sweet is the touch of your newborn wings
We fly in circles
We play with the sun
We haven't seen this world before
So fair, so bright, so blue the sky

Love me
Love me on the leaves
Before we say goodbye (before we say goodbye)
Love me
Kiss me with the breeze
You will be my lullaby
Tomorrow I′ll die, tomorrow I shall die
You'll be my lullaby and you′ll be my lullaby

Love me
Kiss me with the breeze
Love me
Love me on the leaves

Before we say goodbye
Love me
Kiss me with the breeze
You'll be my lullaby
Tomorrow I'll die

Sweet is the wind as it gently blows
The day away and the nighttime comes
Great are the wonders that silence shows
I fall asleep and dream of the sun
my butterfly

Butterfly:n tarina kertoo perhosesta – olennosta, jonka elämä on lyhyt, kevyt ja hauras. Laulu kuvastaa elämän haurautta, muutosta ja uuden alun mahdollisuutta. Musiikin kevyet, lepattavat kuviot, kaarevat fraasit ja kirkas sointi maalaavat kuulijalle perhosen lennon – hetken, joka on yhtä aikaa ohikiitävä ja täynnä kauneutta. 

Säv. Eric Whitacre. San. Rudyard Kipling.

Oh! hush thee, my baby
The night is behind us
And black are the waters that sparkled so green
The moon, o'er the combers
Looks downward to find us
At rest in the hollows that rustle between

Where bil low meets billow
There soft be thy pillow
Ah, weary wee flipperling, curl at thy ease!
The storm shall not wake thee
Nor shark overtake thee
Asleep in the arms of the slow-swinging seas
Asleep in the arms
Of the slow-swinging seas

Laulu on äitihylkeen kehtolaulu poikaselleen.

Teksti on Rudyard Kiplingin runo täynnä merellisiä ja rauhoittavia kuvia. Yö laskeutuu, aallot keinuttavat ja äiti lupaa, ettei myrsky eikä saalistaja uhkaa nukkuvaa poikasta.

Whitacre sävelsi teoksen alun perin animaatioelokuvaa varten, mutta hylätyn projektin jälkeen siitä tuli itsenäinen kuoroteos. Musiikin pehmeät soinnut ja aaltoilevat linjat luovat kuulijalle turvallisen hetken käpertyä meren syliin.

Säv. Sabrina Ljungberg. San. Eino Leino.

Mun onneni kukkii kuin omenapuu
Kevätöissä valoisissa
Kun kuusten latvat ne kumartuu
Ja immet on unelmissa

Ne yöt pari ympäri helluntain
Ne yöt on suuret ja syvät
Ja silloin jos ei tule tuuli vain
Niin kypsyvät he'elmät hyvät

Oi, antaos taivas tyyntä nyt
Jos sitten sä annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
Nyt orvon omenapuuta!

Omenankukat on kuin itse kevät. Musiikki kieppuu ja keimailee kukkivan omenapuun ympärillä. Uusi kesä on heräämässä, aika on nuoruuden, hauraan onnen ja toiveikkaan odotuksen.

Jos nyt on rauhaa ja onnea, pääsevät unelmatkin kypsymään. 

Säv. ja sov. Tommi Paavilainen, tekstit Susanna Jussila, Jessica Aaltonen ja Eino Leino.

"Kaiu!" on musiikillinen kertomus nuoresta sydämestä eräänä kuutamoyönä. Se on sävelletty tilausteoksena 20-vuotista taivaltaan syksyllä 2025 juhlineelle naiskuoro Helmelle. Kaiu! kantaesitettiin Helmen 20-vuotisjuhlakonsertissa lokakuussa 2025.

Laulun tekstin Leinon, Jussilan ja Aaltosen runojen pohjalta rakentanut Tommi Paavilainen.

Nuku nuori sydämeni, nuku nuorta unta...
Lauluni lennä korkealle...

On kuutamoyö. On kuutamolla taivas ja nukkuu maa, hetken nyt on hiljaisuus valloillaan.
Vaan yksi nuori sydän oli polultaan eksynyt ja edelleen valveilla.

Hän uskoi valkoisiin kyyhkysiin ja puiden ikuiseen viisauteen.
Hän uskoi herkkiin sieluihin ja suuriin sydämiin.
Hän tunsi taivaan, se monta kertaa oli jo niskaan tippunut.
Hän tunsi maan, jonka muruset oli monta kertaa omin käsin poiminut.
Nyt hän istui sydämensä äärellä, kuunteli tunteidensa kohinaa.
Ja nuori sydän ujolla äänellään viimein uskaltautui vastaamaan:

"Kaiu, kaiu lauluni, kaiu korkealle!
Lennä, lennä lempeni, lennä yli vuorten!
Ei kai estä vuoretkaan lempimistä nuorten?"

Yhtäkkiä pikkulinnut lauloivat siitä, minkä sydän oli tiennyt aina:

"Kolme lausetta lapsuudesta, joita tulet tarvitsemaan aina:

Ei hätää, turvassa oot ja kaikki menee hyvin.
On meriä, on haaveita, unettomia öitä. On vuoria ja vuoria, kumpuja, lätäköitä.
Kun kiipeät ja haparoit, kun kumpu sinut kamppaa, on polkuja ja polkuja, koko elämä aikaa.
Sinä tuikkiva, joka uskallat poiketa tutulta radalta, annathan itsellesi armoa.
Muista, että jokainen uusi tähti on joskus eksynyt kartalta. Ollut ihan kuutamolla."

Niin pikkulinnut lauloivat kaiken sellaisen hälle, jonka sisimmässään hän tiesi.
Siis "Tuli mitä tuli", hän astui ulos, tukka auki, yötuulen lempeyden tunsi.
Jos kevään lehtikin kasvaa kohti valoa, niin voin minäkin auringon löytää.
Sillä kylmänkin tunnelin päässä ain' odottaa kirsikkapuu.

Siis kaiu, kaiu lauluni, kaiu korkealle! Aamu koittaa, aalto käy jo rannan raidan alle.
Kaiu, kaiu lauluni, kaiu korkealla! Katso kuinka havajaa koko luomakunta!
Lennä, lennä lempeni, lennä yli vuorten! Ei ne estä vuoretkaan lempimistä nuorten!
Kaiu, kaiu lauluni! Kaiu korkealle! Lennä, lennä lempeni! Lennä yli vuorten!
Lauluni lennä korkealle, lennä lauluni korkealle!

Nuku nuori sydämeni, nuku nuorta unta.
Ei hätää, kaikki hyvin menee ja turvassa olet aina.
Siis nuku, nuku nuori sydämeni, nuku nuorta unta.
Ei ne estä vuoretkaan laulamista nuorten.
Kaiu, kaiu lauluni. Kaiu korkealle.

On kuutamoyö.

Teosesittely

Teoksen säveltäjä Tommi Paavilainen kuvasi juhlakonsertin käsiohjelmassa teosta seuraavasti:

"Kun tilausteosta suunniteltiin, kuoron toive oli, että uusi teos käsittelisi nuorta aikuisuutta – parikymppisen mielenmaisemaa. Tämä tarjosi minulle säveltäjänä kiehtovan haasteen. Nuori aikuisuushan voi parhaimmillaan olla täynnä toivoa, riemua, vapautta ja seikkailua. Toisaalta se on monien muutosten aikaa, johon voi liittyä epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoakin. Tarkoitukseni siis oli, että teoksessa olisi mukana niin valon kuin varjonkin hetkiä – kuitenkin niin, että matka kulkisi epäröivien askelten kautta kohti valoa ja onnea.

Teoksen lauluteksti on yhdistelmä kolmen runoilijan teoksia. Susanna Jussilan lohtua ja toivoa huokuvat runot, Jessica Aaltosen keskellä korona-ajan hämmennystä kirjoittamat valoisat säkeet sekä Eino Leinon Aamulaulu yhdistyvät laulutekstissä toisiinsa ja kertovat tarinaa nuoren sydämen mietteistä. Lämmin kiitos Susanna ja Jessica yhteistyöstä ja siitä, että sain kunnian käyttää runouttanne teoksessani! Jessican runoutta löytyy lisää runoteoksesta Olennot. Susannan runouteen voi tutustua Instagram-tilillä @sielun_sopukoita sekä Otavan kustantamien runokirjojen kautta.

Kaiu-teoksen alku kuvaa yksinäistä nuorta sydäntä keskellä kuutamoyötä: ajatukset pitävät hereillä, tunteiden kohina virtaa vilkkaana ja maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Kun sydän saa puheenvuoron, se uskaltautuu pohtimaan: Saako lauluni kaikua vapaana? Voinko olla oma itseni?

Sitten tapahtuu käänne. Pikkulinnut alkavat laulaa nuorelle sydämelle lempeitä rohkaisun sanoja. Linnut muistuttavat siitä, kuinka jokainen tähti on joskus ollut eksyksissä ja kuutamolla elämässään, ja että tutuilta radoilta poikkeaminen vaatii rohkeutta ja sitkeyttä. Elämä tarjoaa kulkijalleen monenlaisia meriä, kumpareita ja vaikeakulkuisiakin vuoria, mutta aina kiivetessä ja kaatuessakin löytyy uusia polkuja, kunhan pitää mielessään kultaiset lapsuuden lauseet:

"Ei hätää. Olet turvassa. Kaikki menee hyvin."

Kolmas taite on rohkaistuneen mielen vapautunutta puhetta itseltä itselle – siitä kuinka oma laulu ja rakkaus saavat kaikua vapaina maailmassa eivätkä vuoretkaan voi niitä estää. Viimein nuori sydän rauhoittuu nukkumaan samalla kun riemukkaat ajatukset jatkavat leikkiään valoisassa kuutamoyössä. Kaikki on hyvin. Pikkulintujen merkittävä rooli teoksessa muistuttaa osaltaan siitä, kuinka tärkeä merkitys yksittäisilläkin rohkaisevilla ja kannustavilla sanoilla voi toisillemme olla."