1. It is the silence

Hiljaisuus

July 11, 1942

"It is the silence that frightens me so in the evenings and at night….

I can't tell you how oppressive it is to never …. go outdoors …. I'm very afraid that we shall be discovered and shot …. We have to whisper and tread lightly during the day, or the people in the warehouse might hear us. Someone is calling me."

11. heinäkuuta 1942

"Juuri hiljaisuus pelottaa minua niin paljon iltaisin ja öisin…. En pysty edes kertomaan, kuinka ahdistavalta tuntuu, ettei voi koskaan mennä ulos. Pelkään kamalasti, että meidät löydetään ja ammutaan…. Meidän täytyy päivisin kuiskailla ja hiipiä hiljaa, tai muuten meidät voidaan kuulla. Nyt joku kutsuu minua."

January 13, 1943

"Terrible things are happening outside. At any time of … day, … helpless people are being dragged out of their homes …. Families are torn apart; men, women, and children are separated …. Everyone is scared, … the entire world is at war, … and … the end is nowhere in sight …. All we can do is wait … for it to end. Jews and Christians alike are waiting, the whole world is waiting, and many are waiting for death."

13. tammikuuta 1943

"Ulkona tapahtuu hirveitä asioita. Mihin vuorokauden aikaan hyvänsä … avuttomia ihmisiä raahataan ulos kodeistaan …. Perheitä revitään hajalle, miehet, naiset ja lapset erotetaan toisistaan. …. Kaikki pelkäävät, … koko maailma on sodassa, … eikä loppua näy …. Voimme vain odottaa … että se päättyy. Sekä juutalaiset että kristityt odottavat, koko maailma odottaa, ja monet odottavat kuolemaa."

2. My Nerves

Hermoilua

October 29, 1943

"My nerves often get the better of me, especially on Sundays … The atmosphere is stifling, sluggish, (and heavy as lead). Outside you don't hear a single bird, and a deathly … silence hangs over the house and clings to me as if it were going to drag me into the deepest regions of the underworld … I wander from room to room, climb up and down the stairs and feel like a songbird whose wings have been ripped off and who keeps hurling itself against the bars of its dark cage. 'Let me out, where there's fresh air and laughter!' a voice within me cries. I don't bother … to reply anymore, but lie down … Sleep makes the silence and the terrible fear go by more quickly, helps pass the time since it's impossible to kill it."

29. lokakuuta 1943

"Hermoni ottavat minusta välillä otteen, etenkin sunnuntaisin… Tunnelma on tukahduttava, raskas, (ja painava kuin lyijy). Ulkona ei kuulu yhdenkään linnun ääni, ja kuolema .. hiljaisuus leijuu talon yllä takertuen minuun, kuin se haluaisi viedä minut alamaailman syövereihin. … Vaellan huoneesta toiseen, kuljen portaita edestakaisin ja tunnen itseni laululinnuksi jonka siivet on revitty irti ja joka törmäilee pimeän häkkinsä kaltereihin. 'Päästä minut ulos sinne missä on raitista ilmaa ja naurua!' ääni sisälläni huutaa. En jaksa enää ….vastata mihinkään, makaan vain… Uni karkottaa hiljaisuuden ja kamala pelko häviää nopeammin, se auttaa kuluttamaan aikaa, koska aikaa on mahdotonta tappaa."

November 8, 1943

"I simply can't imagine the world will ever be normal for us again."

8. marraskuuta 1943

"En yksinkertaisesti pysty kuvittelemaan, että maailma muuttuisi meille normaaliksi enää ikinä.

3. Hanneli

November 27, 1943

"Last night, just as I was falling asleep, Hanneli suddenly appeared before me. I saw her there, dressed in rags, her face thin and worn. She looked at me with such sadness … in her enormous eyes … And I can't help her. I can only stand by and watch while other people suffer and die … Merciful God, comfort her, so that at least she won't be alone … if only You could tell her I'm thinking of her with compassion and love, it might help her go on."

27. marraskuuta 1943

"Viime yönä, juuri kun olin nukahtamassa, Hanneli ilmestyi yhtäkkiä eteeni. Näin hänet siinä, rääsyihin pukeutuneena, hänen kasvonsa olivat kapeat ja riutuneet. Hän katsoi minua niin surullisesti … suurilla silmillään … Enkä minä voi auttaa häntä. Voin vain odottaa ja katsoa kun ihmiset kärsivät ja kuolevat… Armias Jumala, lohduta häntä, niin ettei hänen tarvitsisi ainakaan olla yksin … Voisitpa kertoa hänelle, että ajattelen häntä koko sydämelläni, se voisi auttaa häntä jaksamaan."

4. Sunshine and Cloudless Sky

Auringonpaistetta ja pilvetön taivas

February 23, 1944

"I go to the attic almost every morning …. This morning … Peter was … cleaning up. He finished quickly and came over to where I was sitting … on the floor. The two of us (Peter and I) looked out at the blue sky, the bare chestnut tree glistening with dew, the seagulls and other birds glinting with silver as they swooped through the air, and we were so moved and entranced that we couldn't speak … We breathed in the air, looked outside, and both felt that the spell shouldn't be broken ….'As long as this exists, … this sunshine and this cloudless sky, and as long as I can enjoy it, how can I be sad?'"

23. helmikuuta 1944

"Menen ullakolle melkein joka aamu …. Tänä aamuna … Peter oli … siivoamassa. Hän oli nopeasti valmis ja tuli istumaan luokseni …. lattialle. Me molemmat (Peter ja minä) katsoimme ulkona olevaa sinistä taivasta, paljasta kastanjapuuta, joka kimmelsi kasteesta, lokkeja ja muita lintuja jotka välkkyivät hopeisina halkoessaan ilmaa ja me olimme niin liikuttuneita ja ihastuksissamme, ettemme voineet puhua lainkaan … Hengitimme ilmaa, katsoimme ulos, ja me molemmat tunsimme, ettei tämä taika saisi särkyä …'Niin kauan kuin se on olemassa, … tämä auringonpaiste ja pilvetön taivas, niin kauan kun pystyn siitä nauttimaan, kuinka voisin olla surullinen?'"

March 7, 1944

"I lie in bed at night, after ending my prayers with the words, 'thank you God for all that is good and dear and beautiful,' and I'm filled with joy …. At such moments I don't think about the misery, but about the beauty that still remains …"

7. maaliskuuta 1944

"Yöllä sängyssä maatessani, lopetettuani rukoukseni sanoihin 'kiitos Jumala kaikesta siitä mikä on hyvää, arvokasta ja kaunista', olen pakahtua ilosta … Tällaisina hetkinä en mieti kärsimystä, vaan kaikkea kaunista, joka on vielä olemassa…

5. My Work

Työni

April 4-5, 1944

"For a long time now I didn't know why I was bothering to do any … work. The end of the war seemed so far away, so unreal, like a fairy tale, …. Until Saturday night … I slid to the floor … and began … saying my prayers … I drew my knees to my chest, lay my head on my arms and cried … I finally realized that I must do my … work, … to get on in life, to become a journalist, because that's what I want! I know I can write … I don't want to have lived in vain … I want to go on living even after my death … I'm so grateful to God for (giving) me this gift which I can use … to express all that's inside me! When I write I can shake off … my cares: My sorrow disappears, my spirits are revived!"

4.-5. huhtikuuta 1944

"Pitkään aikaan en tiennyt, miksi edes vaivauduin tekemään mitään … töitä. Sodan päättyminen tuntui olevan jotain yhtä kaukaista ja epätodellista kuin sadut, … Kunnes lauantai-iltana … valahdin lattialle … ja aloin … rukoilla … Vedin polvet rintaani vasten, laskin pääni käsivarsilleni ja itkin … Ymmärsin lopulta, mitä minun pitää tehdä … työskennellä … päästäkseni elämässä eteenpäin, tullakseni toimittajaksi, koska se on sitä mitä haluan! Tiedän, että osaan kirjoittaa … en halua elää turhaan … haluan jatkaa elämistä kuolemani jälkeen … Olen niin kiitollinen Jumalalle (hänen antamastaan) lahjasta, jota voin käyttää … kyvystä ilmaista itseäni kaikesta siitä mitä tunnen sisälläni! Kun kirjoitan, voin ravistella …. huoleni pois. Suruni häviää, mieleni virkistyy"

April, 11 1944

"One day this terrible war will be over. The time will come when we'll be people again and not just Jews!"

11. huhtikuuta 1944

"Jonain päivänä tämä kamala sota päättyy. Tulee aika, jolloin meistä tulee jälleen ihmisiä, emmekä ole vain juutalaisia."

6. Peter

April 19, 1944

"Is there anything more beautiful in the world than to sit before an open window and .. listen to the birds singing, feel the sun on your cheeks and have a darling boy in your arms? It is so soothing and peaceful to feel his arms around me, to know that he is close by and yet to remain silent … this tranquility is good. Oh, never to be disturbed again."

19. huhtikuuta 1944

"Onko maailmassa mitään kauniimpaa, kuin istua avoimen ikkunan ääressä ja … kuunnella lintujen laulua, tuntea auringonpaiste poskilla ja olla sylikkäin rakkaan kanssa? On niin rauhoittavaa ja levollista tuntea hänen käsivartensa ympärilläni, ja tietää, että hän on lähellä, vaikka olemme ihan hiljaa … tämä rauha on ihanaa. Voi, kunpa se ei koskaan katoaisi…."

7. Ideals and Hopes

Unelmat ja toiveet

July 15, 1944

"It's twice as hard for us young people to hold on to our opinions … when ideals are being shattered and destroyed, when the worst side of human nature predominates, when everyone has come to doubt truth, justice and God …. We're much too young to deal with these problems … dreams and cherished hopes rise within us, only to be crushed by grim reality.

It's … impossible for me to build my life on a foundation of chaos, suffering and death. I see the world being slowly transformed into a wilderness, I hear the approaching thunder that, one day, will destroy us, … I feel the suffering of millions. And yet, when I look up at the sky, I somehow feel that everything will change for the better, that this cruelty … will end, that peace … will return once more. In the meantime, I must hold on to my ideals. Perhaps the day will come when I'll be able to realize them!"

15. heinäkuuta, 1944

"Meidän nuorten on kaksin verroin vaikeampaa pitää kiinni mielipiteistämme … kun unelmat järkkyvät ja tuhoutuvat, kun ihmisyyden kamalin puoli hallitsee, kun jokainen on alkanut kyseenalaistamaan totuutta, oikeudenmukaisuutta ja Jumalaa … Olemme aivan liian nuoria käsittelemään tällaisia ongelmia … sisällämme herää unelmia ja hartaita toiveita, vain tullakseen julman todellisuuden tuhottaviksi.

On … mahdotonta rakentaa omaa elämää kaaoksen, kärsimyksen ja kuoleman varaan. Näen, että maailma muuttuu vähitellen autiomaaksi, kuulen lähestyvän jyrinän, joka yhtenä päivänä tuhoaa meidät … tunnen miljoonien ihmisten kärsimykset. Ja silti, kun katson ylös taivaalle, tunnen jollain tavoin, että kaikki tulee muuttumaan paremmaksi, että tämä julmuus … päättyy, ja rauha … palaa jälleen. Sillä aikaa minun on pidettävä kiinni unelmistani. Ehkä se päivä vielä koittaa, jolloin pääsen elämään niitä todeksi."

Käännös: Naiskuoro Kupliva

Äidit huutakaa.

Kehtolaulujen asemesta huutakaa.
Huutakaa suoraa huutoa
kaikkialla maapallolla yhteen ääneen. 

Naiset huutakaa.
Pysäyttäkää liikenne, tehtaat, aseitten valmistus, unet.
Seisokaa keskellä toreja ja teitä ja huutakaa.
Huutakaa vuoteissa, synnytyspöydillä, keittiöissä, pelloilla, kouluissa, toimistoissa ja kaupoissa. Huutakaa kädet kohotettuina: - Ei! 

Ei, ei, ei.
Ei sotaa!

Runo: Eeva Kilpi

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä, 
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit —
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin. 

Runo: Edith Södergran

Pohjolan mailla, tiedän mä sen, jossain kasvaa kukkanen.
En nähnyt oo sen loistavan, vaikka kolusin meren ja maan.
Jäiseen huntuun, sen syleilyyn, taivaanrantaan kukka kätkeytyy.
Ja sen, joka tuiskuja uhmaa, tuo kauneus lumoaa.
Otavan kun sädehtivän nään, Pohjolan yö jää uniin elämään.
Mistä löytää voi liljan hohtavan, sateenkaaren värein hehkuvan!
Mistä löytää voi liljan hohtavan?
Silmät suljen, sen nään!

Alkuperäinen runo: Aurora Borealis by Nellie Seelye Evans
Käännös: Saija Papinniemi  

From my spirit's gray defeat,

From my pulse's flagging beat,
From my hopes that turned to sand
Sifting through my close-clenched hand,
From my own fault's slavery,
If I can sing, I still am free.

For with my singing I can make
A refuge for my spirit's sake,
A house of shining words, to be
My fragile immortality.

Runo: Sara Teasdale 

KVenla Saavalainen opiskelee viulunsoiton maisteria Sibelius-Akatemiassa Jaakko Ilveksen luokalla. Aiemmin Saavalainen soitti Musiikkiopisto Juvenaliassa ja Helsingin Konservatoriolla Katarina Zaborskyn ja Janne Malmivaaran luokilla. Venla on vuoden 2019 Juhani Heinonen -viulukilpailun finalisti, ja on esiintynyt opintojensa aikana lukuisten opiskelijaorkestereiden solistina.

Kaija Sivonen on kajaanilaislähtöinen alttoviulisti, joka viimeistelee musiikkipedagogin (AMK) tutkintoaan Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja käynnistää opintojaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa esittävän taiteen osastolla. Kaija on esiintyy aktiivisesti sekä orkesterimuusikkona, kamarimuusikkona että solistina. Kaija soittaa mielellään sekä uutta että vanhaa musiikkia genrerajoista välittämättä.

Tommi Paavilainen valmistuu musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta keväällä 2026 pääaineenaan musiikkikasvatus. Hän on opiskellut sävellystä Matthew Whittallin johdolla sekä muina sivuaineina klassista laulua, laulupedagogiikkaa ja kuoronjohtoa.

Tässä konsertissa kuultava Taivaanlilja on Tommi Paavilaisenensimmäinen tilausteos kuorolle. Naiskuoro Helmi tilasi teoksen joulukonserttiinsa vuonna 2019, ja yhteistyö on jatkunut myöhemmin toisenkin tilausteoksen merkeissä. Opiskeluvuosiensa aikana Tommi on päässyt säveltämään paljon kuoromusiikkia, yksinlauluja sekä tilausteokset kolmeen Sibelius-Akatemian diplomikonserttiin. Vuonna 2023 hänet valittiinlaulumusiikin säveltäjien kansainväliseen mentoriohjelmaan, jonka aikana hän sävelsi tilaustyön kahdelle yhdysvaltalaiselle musiikkiorganisaatiolle. Säveltämisen ohella Tommi toimii klassisen laulun opettajana Töölössä ja ammattilaulajana Helsingin Kamarikuorossa.

Auroora Perttunen on valmistunut musiikin maisterin Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta heinäkuussa 2025, pääaineenaan moderni ja sivuaineena barokkisello.

Tällä hetkellä hän esiintyy aktiivisesti eri puolilla Pohjoismaita ja jatkaa samalla opintojaan Malmössä, Ruotsissa, sekä säännöllisesti Saksan Essenissä, opettajinaan Samuli Örnströmer ja Maria Kliegel.

Fanni Piri (s. 2003) aloitti viulunsoiton 5-vuotiaana Lahden konservatoriossa. Syksyllä 2024 hän aloitti klassisen musiikin instrumenttiopinnot Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Petri Aarnion luokalla. Keväällä 2025 hän suoritti muusikon perustutkinnon Helsingin konservatoriosta. Aiemmin Fanni on opiskellut Pertti Sutisen ja Janne Saarisen johdolla. Mestarikursseilla Fannia ovat opettaneet muun muassa Elise Båtnes, Malin Broman, Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Isabelle van Keulen, Cecilia Zilliacus, Elina Vähälä, Hagai Shaham, Sergei Kravchenko ja Mimi Zweig.

Vuonna 2018 Fanni esiintyi Sinfonia Lahden Nuorten solistien konsertissa. Keväällä 2025 hän osallistui Kuopion viulukilpailun. Fanni on toiminut konserttimestarina Helsinki Concordiassa ja Sibelius-lukion sinfoniaorkesterissa. Hän on myös ollut osana Orkester Nordenia vuosina 2019, 2022 ja 2023. Tällä hetkellä hän soittaa osana Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteria. Fanni on myös toiminut sijaisena muun muassa Sinfonia Lahden ja Vantaan viihdeorkesterin viulusektioissa.